Koitan kertoo synnytyksestä niin paljon kun muistan ja siittä miten meil on mennyt nyt pari kuukautta. Meille syntyi 25.2 poika, mitoin 4080g ja 49cm. Synnytys käynnistettiin 24.2 päivällä, annettiin cytotec aluksi, joka ei mun mielestä kauheesti vaikuttanut mihinkään, supistuksia ei ollut tullut siihen mennessä yhtään eikä tullut pillerin jälkeenkää, Suostuttiin laittaa sen jälkeen mulle ballonki joka autto aukeemaan 4cm. Se tuntu aika epämukavalta, mutta ensimmäisen wc reissun aikana se jo tippu pois, eli oli tosiaan sen tunnin verran. Sitten puhkastii lapsivedet, säännöllisiä supistuksia alkoi tulemaan joskus 21 aikaan, Pääsin synnytyssaliin puolen yön aikaan, ja ponnistusvaihe alkoi 7.05, poika tuli ulos klo 4.47. Ponnistus vaihe oli todella rankka, epiduraali ei enää vaikuttanut siinä vaiheessa. Mun äiti ja samuli oli mukana salissa, äiti sanoi mulle hetki sitten että ne oli jo viemässä mua leikkaussalii hätäsektioon kun ei meinannut poika tulla ulos ja mun voimat oli niin uupuneet, ja pojan sydänkäyrät oli niin korkeet ettei poikakaa meinannut enää jaksaa. Mutta onneks imukupin avustuksella se loppu peleissä sitten tuli! Meinaan tässä kirjottaessa vieläkin alkaa itkee kun oli niin tunteikas koko reissu! Vaikka kokemus oli rankka, niin palkinto on kyllä maailman ihanin <3
Meidän vauva arki on lähtenyt menemään aika hyvin, 2kk aikana poika on saanut nimekseen Daniel Andres, 26.3 vietettiin ristiäisiä vilppulassa sukulaisten ja kavereitten kanssa. Kummeja tuli Danielille neljä ja juhlat oli tosi tunteikkaat mulle (yllätyyys) oon ollut vähän herkillä :D
Daniel on ollut erittäin rauhallinen pieni poika, välillä toki ollut itkusempia päiviä mutta ollaan pärjätty hyvin, ja on tää vauva arki tosi ihaanakin, huonosti päivät unohtuu niitten hyvin päivien takia. Ja varmasti mun äitiyttä on mietitty ja arvosteltu mutta niille jotka ovat pahaa puhuneet niin voin vaa sanoa että meillä on mennyt erinomaisesti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti