Joulupohdintaa

Joulu on kohta jo ovella (ainakin melkein), vuosi hurahti ihan suunnatoman nopeasti vaan ohitse ja kaikkea tapahtu vuoden aikana. Tänä vuonna meillä on hyvinkin erillainen joulu, ensinnäkin meillä on lapsi ja tänä vuonna olen ekaa kertaa muualla kuin Vilppulassa viettämässä joulua. Tänä vuonna joulua vietetään siis Vantaalla Samulin perheen kanssa ja lähdetään joulupäivänä viettämään joulua mun äidin luokse.

Vähän harmittaa koska meillä on aina vietetty joulua vähän enemmän ja kaikki meidän perheen jäsenet on paikalla ja sukulaisia myös, syödään hyvin ja pukkikin on käynyt melkein joka vuosi ja tunnelma on oikeasti joulunen. Meillä ei oo ollut nyt kauheesti varaa kauheen hienoihin joulu romppeisiin jotta se joulutunnelma tulis myös tänne, joulukuusi kumminkin saadaan ja se koristellaan sitten kun se joulu on enemmän ajankohtaista.
Stressiä ollut myös vähän joululahjoista, mutta kaikki onkin jo hommattu! Muutama vielä on postissa tulossa mutta tuolla on jo hyvä kasa joululahjoja paketoituna ja odottelee jouluaattoa.

Otettiin myös Danielista joulukorttiin kuvia, sain otettua 50 kuvaa ja kaksi niistä onnistu, väääähän haasteellista tuon lapsen kuvaaminen, ei pysy sitten yhtää paikoillaan! Mutta onneks edes ne kaksi onnistu niin saatiin valita joulukorttiin kuva.

Päädyimme sitten ottamaan ensimmäisen kuvan, itse tykkäsin siittä jo alunperin enemmän koska siinnä on tunnelmaa ja tonttulakki näkyy enempi, toinen kuva olisi ollut kiva kun siinnä näkyy Danielin naama paremmin. 

Tänä vuonna jotenkin tuntuu paljon enemmän siltä että se joulu on tulossa, viime vuonna ei jotenkaan olut joulufiilistä, en tiedä johtuuko siittä että on nykyyän se oma lapsi jolle sen kunnon ja hyvän joulun haluaa tehdä vaikun saan nyt tänä vuonna suunnitella joulutarjottavia vai miks juuri tänä jouluna tuntuu siltä että se tulee. Jos ei ois fiilistä tuskin oisin marraskuun lopulla tehnyt tämmöstä postausta tännekkään.. :D

Miten teillä vietetään joulua?

Ajan nopeus

Heippa, koitan herätellä blogia taas pikku hiljaa eloon.. Pitkään oonkin ollut poissa, syitä on muutamia mutta väsymys on ollu suurin syy minkä takia ei ole ollut intoa pitää blogia enään pystyssä. Daniel ei nukkunut kunnolla ennenkun alko täyttää 6-7kk.

Mutta mitäs meille.. Daniel kasvaa aivan liian hurjaa vauhtia ja mun pieni vauva onkin jo iso vauva, 6kk iässä Daniel oppi konttaa, istuumaan ja reilu 6kk iässä myös alkoi nousee tukee vasten, 7kk iässä oppi kävelee tukea vasten. Kaksi söpöä hammasta siltä aina pilkistää sieltä suusta ja just puhkes ylös kolmas hammas. Uutena juttuna on kun hymyilee nii hymyilee hampaat irvessä ja silmät menee kiinni :D

Mun pitäis alkaa jo miettimään mitä mä jatkan kun äippäloma loppuu itseasiassa jo ensi kuussa. Jatkan keväällä jokoa koulua joka on kyllä todella epätodennäköistä selän takia tai sitten haen myöhemmin keväällä uuteen kouluun ja opiskelen ihan uuden ammatin itselle. Ennen äippälomaa siis jäi lähihoitaja koulu kesken, ja synnytyksen jälkeen mun selkä on ollut niin huonossa kunnossa että terkkari koulussa oli sitä mieltä että mun kannatas alkaa harkitsee uuta alaa, harmittaa ja paljon koska ei mulla kumminkaan paljoa sitä koulua kesken jäänyt..

Keväällä myös Samuli menee armeijaan ja jään tänne yksinään kotiin hoitamaan lasta, jännittää kumminkin kun oon tottunut siihen että se sieltä kotiin tulee töitten jälkee illalla ja auttaa iltapuuhissa ja että on viikonloppusin kotona mun kanssa, ja ny si ei aina pääsekkään ja hoidan kaikki yksin. Ja kun oma äitiki asuu niin kaukana eikä mulla itsellä ole oikein sukulaisia lähellä josta saisin tukiverkostoo, toki on kyllä sitten Samulin puolelta mutta sekään ei ny kauheesti helpota. 

Kaikkee on nyt tapahtumassa muutoksia, tiedä sitten kuinka pysyä itse perässä mukana, toivotaan että kaikki kumminki tulis sujuun hyvin ja pärjättäis Danskunkaa kahdesteen kotona sillon ku Samuli ei pääse kotiin.