Ajan nopeus

Heippa, koitan herätellä blogia taas pikku hiljaa eloon.. Pitkään oonkin ollut poissa, syitä on muutamia mutta väsymys on ollu suurin syy minkä takia ei ole ollut intoa pitää blogia enään pystyssä. Daniel ei nukkunut kunnolla ennenkun alko täyttää 6-7kk.

Mutta mitäs meille.. Daniel kasvaa aivan liian hurjaa vauhtia ja mun pieni vauva onkin jo iso vauva, 6kk iässä Daniel oppi konttaa, istuumaan ja reilu 6kk iässä myös alkoi nousee tukee vasten, 7kk iässä oppi kävelee tukea vasten. Kaksi söpöä hammasta siltä aina pilkistää sieltä suusta ja just puhkes ylös kolmas hammas. Uutena juttuna on kun hymyilee nii hymyilee hampaat irvessä ja silmät menee kiinni :D

Mun pitäis alkaa jo miettimään mitä mä jatkan kun äippäloma loppuu itseasiassa jo ensi kuussa. Jatkan keväällä jokoa koulua joka on kyllä todella epätodennäköistä selän takia tai sitten haen myöhemmin keväällä uuteen kouluun ja opiskelen ihan uuden ammatin itselle. Ennen äippälomaa siis jäi lähihoitaja koulu kesken, ja synnytyksen jälkeen mun selkä on ollut niin huonossa kunnossa että terkkari koulussa oli sitä mieltä että mun kannatas alkaa harkitsee uuta alaa, harmittaa ja paljon koska ei mulla kumminkaan paljoa sitä koulua kesken jäänyt..

Keväällä myös Samuli menee armeijaan ja jään tänne yksinään kotiin hoitamaan lasta, jännittää kumminkin kun oon tottunut siihen että se sieltä kotiin tulee töitten jälkee illalla ja auttaa iltapuuhissa ja että on viikonloppusin kotona mun kanssa, ja ny si ei aina pääsekkään ja hoidan kaikki yksin. Ja kun oma äitiki asuu niin kaukana eikä mulla itsellä ole oikein sukulaisia lähellä josta saisin tukiverkostoo, toki on kyllä sitten Samulin puolelta mutta sekään ei ny kauheesti helpota. 

Kaikkee on nyt tapahtumassa muutoksia, tiedä sitten kuinka pysyä itse perässä mukana, toivotaan että kaikki kumminki tulis sujuun hyvin ja pärjättäis Danskunkaa kahdesteen kotona sillon ku Samuli ei pääse kotiin.